torstaina 24. huhtikuuta 2008

Juoksutaksit

Monesti asiakkaat kyselevät juoksutakseista. Yleisimmät kysymykset koskevat omaa historiaa niiden kanssa ja tarinoita mitä niihin liittyy. Itselläni ei koskaan juoksutakseja ole ollut ja en tarkkaan tiedä mistä se johtuu. Osalla työkavereitani niitä taas on ollut jo useampia. Epäilen, että fyysinen olemus vaikuttaa jollain tavalla juoksutakseihin. Isokokoisemmat kaverit tahtovat helpommin kakkoseksi juoksukilpailussa kuin hiukan jäntevämmät henkilöt.

Juoksutaksi on siis kyyti, jonka päätteeksi asiakas/asiakkaat päättävät lähteä autosta ulos ja juosta kuskia karkuun. Näin pyritään välttämään kyydin maksaminen. Todella usein nämä juoksijat jäävät tapahtumasta kiinni. Pienessä suomalaisessa perustuiskeessa Matti Meikäläinen pitää itseään Herculeksen reinkarnaationa ja kuvittelee, että sitä voi juosta karkuun. Olen myös kuullut tarinoita neroista, jotka ovat halunneet käydä hoitamassa asioita kesken kyydin, jättäneet kuskille omat henkkarinsa vakuudeksi paluusta ja lähteneet juoksemaan karkuun. Toivottavasti kyseinen kaveri ei ollut mikään puolustusvoimien strategisen osaston pamppu tai toivoni tätä maata kohtaan romahtaa.

Juoksutakseissa yleensä kuski juoksee känniset kiinni, soittaa poliisit ja seuraa petossyyte. Todella harvoin asiakkaat pääsevät karkuun niin, ettei heitä myöhemmin löydettäisi. Nykyaikaiset auton turvakamerat auttavat jo pitkälle taksihuijareiden kiinnisaannissa.

maanantaina 21. huhtikuuta 2008

Urpouttako?

Ajan arki-iltana poliisilaitoksen ohi. Huomaan kun sedan-mallinen Avensis lähtee valot vilkkuen ja sireenit huutaen laitoksen takapihalta liikkeelle. Sitten joku helvetin känniääliö hyppää laitoksen edessä olevalle suojatielle, vaikka näkee poliisiauton tarvitsevan tilaa. Tähän poliisiauto tööttää ja känniääliö vastaa siihen näyttämällä virkavallalle keskisormea. Arvatenkin partion kaverit tästä vähän hermostuvat, mutta kiireen vuoksi eivät ehdi saatella sankaria laitokselle yöpymään. Vänkärin paikalla oleva poliisi ehtii huutaa ikkunasta pari sanaa ja auto katoaakin jo mutkan taakse.

Mitä ihmettä tämä idiootti jalankulkija oikein ajatteli? En edes halua kuvitella mihin ko. partiolla oli kiire...

sunnuntaina 20. huhtikuuta 2008

Back for a bit

Onhan tässä jo jokunen tovi kirjoitustaukoa takana. Sen aikana on ehtinyt tapahtua paljon ja jopa joku tusina taksivuorojakin on takana. Pienen loma-ajan jälkeen sitä on taas jaksanut ajella satunnaisia vuoroja aivan tyytyväisesti. Voin suositella jokaiselle tuntimäärään hukkuvalle pientä taukoa ja tuurausten ajamista. Omasta mielestäni muutamat mukavat päivävuorot ja pari viikonloppua tekevät ihmeitä. Toivottavasti tämä läänihallitusten munaton vauhkoaminen uusista taksikiintiöistä ei kuse koko alaa. Esim. 10% kiintiöihin on aikalailla suoraan 10% vähemmän liikevaihtoa per auto.

Kohtuu paljon tosiaan on muutenkin taas tapahtunut: ihmeellisiä väittelyitä autossa, mitä kummempia kysymyksiä ja mitä oudoimpia näkyjä: Viime viikonloppuna ajoin talonyhtiön pihaan ja kohdeosoitteen ikkunan takana kaverit pyörittelivät isoa kivääriä viinapullon kera. Ei siinä muuta kuin pykälää naamaan ja äkkiä pois. En tiedä oliko tuossa mitään laitonta, mutta en halunnut selvitellä oliko piipussa mitään.

Toinen outo tapaus sattui kun humalassa oleva pariskunta oli eri mieltä asioista. Mies sai ensin järkyttävät haukut ja tämän jälkeen suoraa useamman kerran nyrkistä päähän. Mikä asiasta teki huvittavaa oli koko matkan edessä ajanut poliisiauto, joka varmaan sai peileistä ihmetellä menoa takana kulkevassa taksissa. Melkein pysäytin ko. auton ja siirsin murheet muualle. Ehkä olisi pitänyt.

Kaikkea sitä näkee ja tapahtuu, mutta yleensä asiat unohtuvat kohtuu nopeasti. Työkavereilta niitä juttuja vasta kuuleekin, mutta en suostu kirjoittamaan kuin omista kokemuksistani.

Olen myös ihmetellyt paljon suomalaista liikenneidiotismia. Luulisi ettei ne turvavyöt, vilkut ja yleinen järki liikenteessä olisi mitään mahdottomia asioita opetella.

sunnuntaina 16. joulukuuta 2007

Taksi ja elämä

Taksikuskina oleminen ei ole helppoa. Vuorokausirytmit ovat kuskeilla yleensä sitä, että mennään aamuyöllä nukkumaan, herätään päivällä, samantien töihin, tullaan aamulla kotia ja uudestaan nukkumaan. Muutaman päivän välein sitten sattuu olemaan se hassu vapaapäivä tai kaksi, joista ensimmäinen menee pelkästään lepäillessä.

Suurin ongelma hommissa on normaalin elämän täydellinen puute. Itsellä ei ennen hommien alkua ollut mitään hajua kuinka rankan ammatin tulin valinneeksi. Tuntimäärät ovat heittämällä yli 200h/kk ja siinä ei paljoa kotona olla. Asiakkaat monesti ylistävät minulle työn hyviä puolia. Töissä vallitsee vapaus, työt eivät seuraa kotiin ja taksityö on monipuolista.

Töissä vallitsee aikamoinen vapaus. Työ sopii hyvin jos kaipaat työrauhaa, olet rauhallinen ja oma-alotteinen. Taksissa on myös sama homma kuin esim. poliiseilla. Yksikään työpäivä ei ole aivan samanlainen. Töissä näkee ja kokee uskomattoman paljon. Kyseiset kokemukset ovat jokaiselle ihmiselle erittäin arvokkaita myöhemmän elämän aikana. Toisin sanoen taksihommat valmentavat hyvin tulevia koitoksia varten. Esim. tietyt naiivit ajattelumallit tipahtavat muutaman hukka-ajon jälkeen romukoppaan. Joillain ihmisillä on todellakin sitä pokkaa ajattaa autoa ympäri lääniä, vaikka taskussa olisi vain olutpullonkorkki.

Mielestäni taksityöllä on kuitenkin raskaat vaikutukset ns. normaaliin elämään. Parisuhteet alkavat helposti rakoilla, puoliso on aina pois kotoa ja vapaalla ollessaan taksityöläinen nukkuu myöhään ja valvoo aamuun. Tämän vuoksi ihmissuhteen osapuolet saattavat olla lähes täydellisesti vailla yhteistä aikaa. Kyseinen seikka varmasti näkyy myös ihmisistä ja kuskitilastoissa. Yökuskina oleminen ei yksinkertaisesti sovi perheelliselle ihmiselle. Usein taksissa työtä tekevät löytävät myös kumppaninsa taksista. Itseasiassa mielestäni edellinen lause on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Lisäksi vapaa-ajalla ollessaan on myös erittäin paljon tekemisissä juuri työkavereiden kanssa. Usein juuri se yhdistävä tekijä vapaa-ajan vietossa on työpaikka. Tällöin ne työt kävelevät myös vapaa-ajalle. Puheenaiheena ovat työt myös vapaa-ajalla. Kaikki elämässä liittyy vain työhön, koska mihinkään muuhun ei yksinkertaisesti jää juurikaan aikaa. Alalla täysipäiväisesti oleva on mielestäni aika hyvin naimisissa ammattinsa kohdalla. Tämä tekee alasta juuri sen mitä se on. Ne ns. sopimattomat työntekijät vaihtavat alaa nopeasti ja töistä tykkäävät jäävät alalle.

Haluan korostaa kyseistä asiaa lähinnä koska ihmiset aliarvioivat hommaa paljon. Usein kuskeille on suuri uhraus olla kuskaamassa pitkin öitä ja palkkiona siitä saa usein raskaitakin painolasteja. Koko alan ydin on selkeä; vain työtä tehneet voivat ymmärtää sen.

Itselläni on edessä osa-aikaiseksi siirtyminen tai alan vaihto. Blogiin tuleva materiaali voi siis karsiutua entisestään. Olen erittäin tarkka yksityisyyteni suhteen, vielä tarkempi asiakkaitteni yksityisyyden suhteen. Kaikki jutut ovat sellaisia, että todennäköisesti edes asiakkaani ei voisi itseänsä jutuista tunnistaa.

Nyt taidankin hypätä takavasemmalle ja huolehtia vähän siitä toviksi menetetystä elämästä. Led Zeppelinin All My Love on oiva tapa lopettaa. Kiitän ja kumarran. Materiaalia saattaa tulla aina välistä, mutta en lupaa mitään. Toivottavasti tekstini ovat viihdyttäneet edes jotain.

Lopuksi vielä...

Työn hyvät puolet:

+Monipuolisuus
+Lähes täydellinen vapaus
+Rikastavat kokemukset
+Kesäiset auringonnousut

Työn huonot puolet:

-Ei sovi perheelliselle mitenkään sovitettuna. Korkeintaan päivävuoroina.
-Palkkaus (=puhdas provisio, syvältä kesäkuukausina ja tipattoman tammikuun aikoihin)
-Vaarallisuus
-Tuntimäärät
-Juorulehmämeininki 30-40vee ukkojen kesken.

Jape ja Rape

Otan kaupungista kyydin, ajan viereiseen kaupunginosaan ja vapautuani datalle napsahtaa samantien kyytitarjous. Noh, toki hyväksyn kyydin ja kohdeosoitteessa kaksi humalaista asiakasta hyppää autoon. Miehet ovat kohtuu humalassa, mutta kuitenkin asiallisia. Lähden ajelemaan kohti kaukaista kaupunginosaa ja matkalla seuraa sananvaihto:

J: -Voi perkele Rape moon päissään. Siis ei oo tosi.
R: -Häh kuinka se muka silleen?
J: -No oon vaan niin päissään. Ei hemmetti. Nään jo tuon tienki kahtena.
R: -Ei jumalauta oot Jape tyhmä jätkä. Kunnon idiootti. Me ajetaan moottoritiellä!

Tässä vaiheessa allekirjoittanut repeää nauramaan.

Asiakkailla oli muitakin letkautuksia, mutta en muista niiden tarpeeksi tarkkaa sisältöä :/

maanantaina 10. joulukuuta 2007

Rakkaat ravintoloitsijat/ravintolatyöntekijät

On olemassa yksi satavarma tapa saada työpaikallenne vuosituhannen positiivinen pr-annos:

Tilatkaa taksi paikalle ja tämän jälkeen huomaatte taksin tilanneen asiakkaan kadonneen. Sitten käytte sanomassa kuskille tyyliin: "Odota hetki". Nyt tulee se itse kompa ja monen ravintolan kompastuskivi. Työntekijä luulee olevansa ovela ja hakee sen paikan huonokuntoisimman mukaansa ja sanoo "Tässä on sulle asiakas".

Ei, ei, ei ja EI.

Menee noin 10min niin ensimmäiset 5-10 autoa tietävät tarinan, pari päivää niin sen tietää jo 100 autoa ja tuosta jokainen voi itse päätellä loput. Arvatkaa kaksi kertaa mitä kuskit vastaavat, kun ihmiset kysyvät niitä surkeita paikkoja mitkä pitää välttää?

Asiaan sortuvat niin omistajat, järjestyksenvalvojat ja baarimikot. Ravintolaan taksin tilatessa olisi kohteliasta, että työntekijät pitävät huolen seuraavista seikoista:

1) Ihminen joka tilaa taksin EI todellakaan ole putkakunnossa. Me EMME ole mitään oikoteitä onneen. Soittakaa poliisit jos asiakkaan humalatila on liian kova. Itse en kenenkään kusta/oksennusta halua auton penkeiltä siivota.

2) Taksin tilannut taho ei lähde kävelemään muualle.

3) Jos taksin tilaaja ei haluakaan lähteä mihinkään hänen tulisi maksaa vähintään se aloitusmaksu ja koitunut odotus.

Näin varmistatte, että ravintolaanne saadaan autoja ilman suurempaa kädenvääntöä. Luulisi myös hyvän ja asiallisen maineen olevan plussaa ;)

keskiviikkona 5. joulukuuta 2007

Jutun tynkää

Viime aikoina ei mitään hirveän erikoista ole sattunut. Sitä samaa mitä kaikille muillekin kuskeille. Toisin sanoen ne asiat on kirjoitettu muihin blogeihin jo useisiin otteisiin, joten en jaksa toistaa sitä samaa mantraa.

Pikkujoulut ovat vielä viikonlopun käynnissä ja hulina pahimmillaan. Omasta mielestäni tämän vuoden sesonki ei mikään hirmuinen ollut. Kauhulla odotan jo tammikuuta ja suuria määriä uusia autoja. Tipaton tammikuu + 10% autolisäykset syövät hymyn jopa kokeneimmilta työläisiltä.

Ehkä eniten tuolla töissä on silmään pistänyt tämä suuri aviorikosten määrä. Suomalaiset ovat kyllä kunnon sikoja omia puolisoitaan kohtaan. Toisena pistää silmään törkeä liikennekäyttäytyminen. Ihmiset eivät suostu taksijonoissä seisomaan, ja kuvittelevat oikotien onneen löytymällä pienellä hypyllä liikkuvan taksin eteen. Onni jää helposti lyhyeen, sillä lähimmässä sairaalassa realiteetit varmaan iskisivät kipeästi takaisin omaan nilkkaan.

Koittakaa kylminä jouluöinä miettiä niitä yleisimpiä kulkuväyliä ja valitkaa jonotuspaikkanne sen mukaan. Ydinkeskusta on helposti se huonoin paikka, sillä autot tulevat aina kaupungin reunojen läpi ensin. Yrittäkää keksiä kaupungeistanne ne suurimmat sisääntuloväylät ja poimikaa tolppanne niiden varrelta. Ydinkeskustan 40min jono on helposti 10min jono vetävällä tolpalla 5min kävelyn päässä.